15.10.2009 - Juhlaruno

JUHLARUNO Vuorelassa Eskelisten sukujuhlassa 1.8.2009

Unto Eskelinen

Esjpolovista ilikiiskö iäneesä
tässä tuumata ite jos mittäe
jota saes ihan silleesä eppäellä
epävarmanae vaekkapa pittäe,
elonkelekka kun on jo sukumu tuan
työhulluja laeskoja täönnä
nii ettei aata kun sannoo vuan
- Voe kehvelj, no niimpäs on käönnä!

Mikähäl lie ollunna miehijään
ensmäenen se Eskelis-jiärä,
jolle näelle nurkille sikkiimään
Luojaltaan olj langenna miärä,
että ”Määppäs ja kurillas näätäppäs
korven keskellä kuontusko ellee
vae huonotko hölskyyvät housussasj
siellä toeset jos eilles jo tellee”!

Esj-isämy askelti aekonaan
näeltä puhheilta synkkään salloon
eikä Eskelistä iskennä alakuunkaan
siinä eppäelys kovvaan kalloon:
Savupirttisä pimmeövestä se sae
vähä vähältä vilikuilla valloon,
tulj arestae välliin jo sunnuntae
eräkylläen tölliin ja talloon.

Olj väläkeitä selekiä souvella
itekunnii nyt mielesä mukkaan,
olj otrille kankaeta kasketa
joeta vierretty tiällä ei hukkaan:
Eskelinen on kaskista kaevanna
leipäläppeesä kakkusa kuppeen,
pereväelleen jos milläe vaevalla
joka päeväks hommanna appeen.

Eipä tarvinne turhoo ne surkeilla
suvu` immeiset ihtesä kohtoo,
sikseennii kun syväntä on ollunna
ja omiks tarpeiks ollu on ohtoo.
Elon eistyissä – määtiijä – eilleennii
tämä suku voep työntee terree,
kun öylösen pohjilta huomisii
yhä kasvantavoemoo se kerree.


Itekuhhii suvussa roekkuissaan
suap sannoo nyt että myö,
myö-hengessä huviksemu huppaellaan
ja myö-hengessä tehhään työ.
Myö ollaan mitäpähä` oltanekkaa,
mut ne muut ouvvat meille hyö,
joehen kansa kilivalla kamppaellaa
etteivät ne laavalta lyö.

Eiköhäm meistä monjnii tottee tuan
että oltu on äekkäpäetä,
piä piettynä piänä, päen pusketut vuan
kolokkojakkii on kohtalon säetä.
Iteppäesyys se lienöön ollunnae
emä häppeen syy sekä synti,
joka sorkka-aatralla syvälle kae
syväntemmy kaskia kynti.

Äekkäpäesyys ja – määtiijjä- köyhyyssii
meille ollu on rikkaatta ommoo,
jonka rippeistä siitetty kuitennii
ijätkaeket on loesta ja pommoo,
jotka aekanasa ei antanna
ou työssään lyönnille lommoo,
vuan kortesa kekkoon kantanna
tekemällä tok hommoo kun hommoo.

Ne ouvvat suanuna sukuva nii
kuin ommoo emmeesä immee
ja viärän koevun kaattakii
Eskelisten ne vannoo nimmee
kohaltansa kantoo rytkittäen
vastuitaan voentisa mukkaa
tähä` asti ja tästäe etteempäen,
josta tiijjä ei meistä kukkaa.

Kun ite näen kehhuu sukuvaan,
suap tehhä sen niin kunj tykkee,
mite` ilojaan, mitem murheitaan
tiällä taevallus piälle lykkee.
Mut elekeehän mittää: Iloetaam poes
tiällä että on muitae kum meitä,
ykstoekkosjta elämä olla se voes
kaekki oessii jos Eskeleitä!






Mitä siitä jos jottii sannoovat
ja kuikkiivat sannaesa takkoo,
kun katteovessaan ne mannoovat:
Eskeliset vuan syöp ja makkoo!
Mitä siitä jos joku nyt keppeesti näen
elonkelekassa keplottelloo,
ei huitele tiällä se tyhjim päen,
tosjjärki sen vehkeissä velloo.

Sev verran tok meissäe ollunna lie
savolaesta niät mieltä ja kieltä,
että niihen on avulla aavenna tie
poes korpiin keskeltä sieltä.
Niinpä nyttii, kun suutamu aakasjtaan
sieltä suoltuu joltae jos jottae
ja toeset joutuu sen totteemaan:
Vähä valetta, tok paljo on tottae!

Ite kun näen suvustaan innostuu,
sanat sikkii, mut ei sano mittää,
jos niitä ei juoha se johhii muu
joka suvuttii suunnassa pittää:
Hiän ollunna on Hiän on nii
yläpuolella narrin ja herran
ja Isänämy meille alavarii
on oppaana matkamu verran.

Isäm puoleen on pitännä hammuilla
tämän suvunnii siellä sun tiällä
ja ku` ollu on oekeen vaekeeta,
Isä ollu on höylillä piällä
ja kuulostana, miten millonjnii
voes avittoo polosjta lastaan
ja tulla konteikkopolukkakii
avosylillä sitä jo vastaan.

Hyvä immeiset! Eiköhän liikene
jo yhteinen kiitos antoo
suvun hengessä sille Herralle,
jokon huolinna meitäe kantoo
esjpolovista alavari aena vuan
ylj aekaen vuoksen ja luoteen
ja siunanna sukuva Savommuan
armorikkaasti vuojesta vuoteen.


Takaisin ilmoituksiin
Savon Eskeliset Ry päivitetty 16.7.2017